Lyocell on kiinnostanut ompelijoita siitä asti, kun kangaskauppojen hyllyille tuli pehmeitä, laskeutuvia kankaita, joiden kerrottiin olevan puusta valmistettuja ja ympäristöystävällisiä. Tämä artikkeli käy läpi, miten lyocell ja muut uudet selluloosakuidut valmistetaan, mitkä niiden ympäristövaikutukset todella ovat ja miten ne eroavat viskoosista. Lisäksi saat käytännön ohjeet, joilla kangas pysyy hyvänä leikkuupöydältä pesukoneeseen asti.
Kuidun taustan tunteminen auttaa valitsemaan kankaan tietoisesti. Kun tietää, mitä etiketin takana on, on helpompi tunnistaa viherpesu ja maksaa laadusta eikä pelkästä markkinointipuheesta.
Mitä lyocell on ja miten se valmistetaan
Lyocell on regeneroitu selluloosakuitu. Raaka-aineena on puusta keitetty selluloosamassa, useimmiten eukalyptusta, koivua tai pyökkiä. Massa liuotetaan NMMO-nimiseen orgaaniseen liuottimeen (N-metyylimorfoliini-N-oksidi), ja liuos puristetaan suulakkeiden läpi kuiduksi.
Ympäristön kannalta olennaisin asia on liuottimen kierrätys. Suljetussa prosessissa liuottimesta otetaan talteen yli 99 prosenttia, ja se käytetään uudelleen. Tunnetuin kauppanimi on itävaltalaisen Lenzingin Tencel™ Lyocell, mutta lyocellia valmistavat myös muut tehtaat, eikä kaikkien prosessi ole yhtä tiivis.
Lyocell ei ole luonnonkuitu eikä varsinaisesti synteettinen kuitu. Se kuuluu muuntokuituihin samaan ryhmään kuin viskoosi, modaali ja kupro. Kuituryhmien erot on selitetty tarkemmin artikkelissa peruskuitujen tunnistuksesta.
Lyocellin ympäristövaikutukset verrattuna viskoosiin ja puuvillaan
Perinteisessä viskoosiprosessissa käytetään hiilidisulfidia, natriumhydroksidia ja rikkihappoa. Huonosti hoidetuissa tehtaissa hiilidisulfidi on aiheuttanut työntekijöille vakavia terveyshaittoja, ja jätevedet ovat saastuttaneet vesistöjä erityisesti Aasiassa. Lyocellin prosessissa tätä kemiaa ei ole, ja juuri siksi sitä pidetään selvästi parempana vaihtoehtona.
Tavanomaiseen puuvillaan verrattuna suurin ero on vedessä. Puuvillan viljely kuluttaa kastelualueilla tuhansia litroja vettä yhtä kuitukiloa kohden. Puu kasvaa yleensä sadeveden varassa, eikä se tarvitse keinokastelua eikä juurikaan torjunta-aineita.
Lyocellissa on myös heikkouksia. Kuidun valmistus vie paljon energiaa, ja ilmastovaikutus riippuu tehtaan sähköstä. Lisäksi värjäys ja viimeistely tehdään usein muualla kuin kuitutehtaalla, joten kankaan koko elinkaari voi olla paljon kuitua likaisempi. Puun alkuperän kannalta ratkaisevat FSC- tai PEFC-sertifikaatti, sillä eukalyptusplantaasi voi sijaita entisen luonnonmetsän paikalla.
Suomalaiset selluloosakuitujen innovaatiot
Suomi on vahvasti mukana uusien puupohjaisten kuitujen kehityksessä. Aalto-yliopistossa ja Helsingin yliopistossa kehitetty Ioncell liuottaa selluloosan ionineste-liuottimeen. Raaka-aineena voi olla sellun lisäksi kierrätetty puuvilla tai paperi. Kuidut ovat lujia, ja niistä on tehty koeluonteisesti esimerkiksi mekkoja ja huiveja.
Espoolainen Infinited Fiber valmistaa tekstiilijätteestä Infinna-kuitua, joka tuntuu puuvillamaiselta. Jyväskyläläinen Spinnova puolestaan kehrää puukuitua mekaanisesti ilman liuotusta. Näistä kuiduista tehtyjä tuotteita on toistaiseksi lähinnä vaatebrändien mallistoissa. Tavallisen kangaskaupan metritavarana niitä tulee vastaan vielä harvoin, joten ompelijan arjessa lyocell, modaali ja viskoosi ovat edelleen yleisimmät vaihtoehdot.
Myytti: bambukangas on aina ekologinen
Kangaskaupassa näkee usein merkintöjä kuten ”bambu” tai ”bambukuitu”, ja niistä syntyy helposti kuva luonnonmateriaalista. Lähes kaikki pehmeä bambukangas on kuitenkin bambuviskoosia, joka on valmistettu samalla kemiallisella prosessilla kuin tavallinen viskoosi. Bambu kasvaa nopeasti, mutta kuidun valmistus on yhtä raskas kuin muussakin viskoosissa.
Vastaava myytti koskee puuta. Puupohjaisuus ei tee kankaasta ympäristöystävällistä, vaan valmistusprosessi ratkaisee. Kokenut ompelija katsoo etiketistä ensin kuidun nimen, ja vasta sen jälkeen raaka-aineen. Jos etiketissä lukee lyocell, Tencel tai modaali, valinta on yleensä parempi kuin pelkkä ”bambu”.
Lyocellkankaan valinta kangaskaupasta
Lyocellia myydään Suomessa sekä kudottuna että neuloksena. Kevyet 100-140 g/m² kankaat sopivat paitapuseroihin ja kesämekkoihin. Keskipainoiset 160-220 g/m² twillit ja lyocelldenimit sopivat housuihin, haalareihin ja jakkuihin. Lyocelljersey on 160-200 g/m² ja laskeutuu T-paidassa kauniimmin kuin puuvillatrikoo.
Kangaskaupoissa 100 % lyocell maksaa tavallisesti 18-35 € metriltä. Sekoitteet, kuten lyocell-pellava tai lyocell-puuvilla, ovat usein hieman halvempia. Pellavasekoite rypistyy vähemmän kuin puhdas pellava, ja siitä tehdään hyviä kesähousuja.
Sertifikaateista hyödyllisimmät ovat OEKO-TEX Standard 100, joka kertoo valmiin kankaan haitta-ainetestauksesta, sekä FSC tai PEFC puun alkuperästä. Lisää merkkien eroista löytyy artikkelista luomukankaiden sertifikaateista.
Lyocellin ompelu ja hoito käytännössä
Lyocell kutistuu ensimmäisessä pesussa tyypillisesti 3-5 prosenttia, joten esipesu on pakollinen. Kangas pestään 30-40 asteessa hienopesuohjelmalla, ja linkous pidetään alle 800 kierroksen. Esipesun yleisohjeet ovat artikkelissa kankaiden esikäsittelystä.
Märkänä lyocell on altis fibrilloitumiselle. Kuidun pinnasta irtoaa hienoja säikeitä, kun kangas hankautuu pesussa. Tummiin kankaisiin syntyy silloin vaaleita, harmaantuneita raitoja. Pese tummat lyocellit nurin päin, väljästi täytetyssä koneessa tai pesupussissa.
Kudottu lyocell on liukasta ja purkautuu herkästi. Ammattilainen leikkaa sen rotaryterällä mattoa vasten, käyttää ohutta Microtex-neulaa kokoa 70-80 ja huolittelee reunat saumurilla heti leikkuun jälkeen. Jerseylle valitaan stretch- tai jersey-neula 75-90. Sileään pintaan sopivat ranskalaiset saumat tai kanttaus.
Yleisimmät virheet lyocellin kanssa
Ensimmäinen virhe on esipesun ohittaminen. Valmis mekko voi lyhentyä pesussa 3-4 senttiä, ja vyötärösauma nousee väärään kohtaan.
Toinen virhe on liian kuuma silitysrauta. Lyocell kestää keskilämmön, mutta tummaan kankaaseen jää korkeassa lämmössä helposti kiiltoa. Silitä nurjalta puolelta ja käytä silitysliinaa.
Kolmas virhe on rumpukuivaus heti ensimmäisillä kerroilla. Se lisää fibrilloitumista ja kutistumista. Lyocell kuivuu nopeasti narulla tai kuivaustelineellä, mikä on lisäksi energian kannalta järkevämpää.
UKK
Onko lyocell parempi ympäristölle kuin luomupuuvilla?
Ei yksiselitteisesti. Lyocell kuluttaa vähemmän vettä, mutta luomupuuvillan valmistus vie vähemmän energiaa eikä vaadi liuottimia. Vertailu riippuu tehtaasta, energialähteestä ja kankaan käyttöiästä.
Mitä eroa on Tencelillä ja lyocellilla?
Tencel on Lenzingin rekisteröity tuotemerkki. Lyocell on kuidun yleisnimi. Tencel-merkinnällä myydään sekä lyocell- että modaalikuitua, ja niiden puun alkuperä on jäljitettävissä.
Voiko lyocellin kompostoida?
Sertifioitu puhdas lyocellkuitu on biohajoava. Väriaineet, viimeistelyt ja polyesterilangat estävät kuitenkin kotikompostoinnin, joten käytöstä poistettu kangas kannattaa viedä tekstiilijätteen keräykseen.
Näin lyocellista saa eniten irti
Lyocell on yksi parhaista selluloosakuiduista silloin, kun kuitu tulee suljetusta prosessista ja puu sertifioiduista metsistä. Kun kangas on huolella esipesty, ommeltu ohuella neulalla ja pesty hellävaraisesti, siitä tehty vaate kestää käytössä 5-10 vuotta. Ympäristön kannalta tämä vaikuttaa enemmän kuin mikään etiketin merkintä.
Seuraavalla kerralla kangaskaupassa kannattaa lukea kuitukoostumus tarkasti ja kysyä myyjältä puun alkuperästä. Jos tietoa ei löydy, OEKO-TEX- ja FSC-merkinnät ovat hyvä vähimmäisvaatimus.