
Ryijy ja raanu ovat kaksi suomalaisen tekstiiliperinteen tunnetuinta tekniikkaa, ja moni käsityöstä kiinnostunut haluaa ymmärtää niiden eron ennen kuin ostaa vanhan työn kirpputorilta tai aloittaa oman. Tämä artikkeli kertoo, mistä ryijy ja raanu ovat peräisin, miten ne valmistetaan, mitä materiaaleja tarvitaan ja miten vanhaa tekstiiliä hoidetaan niin, ettei se pilaannu yhdessä pesussa. Lukija saa myös käytännön ohjeet ensimmäisen oman työn aloittamiseen.
Marraskuu on luonteva hetki tarttua aiheeseen. Pimeä kausi on perinteisesti ollut kutomisen ja solmimisen aikaa, ja moni ryijy on valmistunut juuri talvi-iltoina.
Ryijy ja raanu – mikä on ero?
Lyhyesti: ryijy on nukkapintainen, raanu sileäpintainen. Ryijyssä pohjakankaaseen solmitaan lankanukkia, jotka muodostavat paksun ja pehmeän pinnan. Raanu taas kudotaan kangaspuilla niin, että kude peittää loimen kokonaan, jolloin syntyy tiivis, painava ja molemmilta puolilta käyttökelpoinen tekstiili.
Ryijyn kuvio syntyy nukan väreistä, raanun kuvio kudontatekniikasta. Siksi raanu näyttää graafisemmalta ja tasaisemmalta, ryijy taas maalauksellisemmalta. Molemmat tehtiin alun perin villasta ja molemmat olivat ensin käyttöesineitä, eivät koristeita.
Myytti: ryijy on aina ollut seinävaate
Yleisin väärinkäsitys on, että ryijy olisi syntynyt seinälle ripustettavaksi taideteokseksi. Todellisuudessa vanhimmat suomalaiset ryijyt olivat vuodevaatteita ja venepeitteitä. Saaristossa ja rannikolla kalastajat käyttivät ryijyä lämpimänä peitteenä, ja nukkapuoli oli usein käännetty vartaloa vasten, koska se eristi parhaiten.
Koristeellinen hääryijy yleistyi myöhemmin, kun ryijystä tuli osa myötäjäisiä ja sen kuviot alkoivat kertoa vuosiluvusta, nimikirjaimista ja perheen varallisuudesta. Seinälle ryijy siirtyi laajemmin vasta 1800-luvun lopulla.
Käänteen taustalla oli Suomen Käsityön Ystävät, joka perustettiin vuonna 1879. Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema Liekki-ryijy, joka esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, nosti tekniikan taiteen asemaan. 1950-luvulla taiteilijat kuten Uhra-Beata Simberg-Ehrström ja Eva Brummer veivät ryijyn modernismiin vaihtelevilla nukan pituuksilla ja hienovaraisilla värisävyillä.
Materiaalit ja tarvikkeet ryijyn tekoon
Ryijyn pohja on tukeva, harvahko kangas, johon solmimisrivit on valmiiksi kudottu. Tällaista ryijypohjaa myydään metritavarana käsityöliikkeissä ja Taito-myymälöissä, yleensä pellava- tai puuvillasekoitteena. Ompelukangas ei sovellu pohjaksi, koska se ei kanna solmujen painoa.
Nukkalangaksi valitaan ryijylanka, joka on karkeaa, kiiltävää ja kestävää villaa. Pehmeä neulelanka on houkutteleva valinta, mutta se nukkaantuu ja painuu kasaan muutamassa vuodessa. Kokenut tekijä tunnustelee lankaa sormien välissä ja valitsee mieluummin hieman karhean, pitkäkuituisen villan.
Valmiit ryijypakkaukset sisältävät pohjan, värikartan ja langat. Suomen Käsityön Ystävien klassikkomallien pakkaukset maksavat koosta riippuen tyypillisesti 250-800 €, pienemmät tyynykokoiset työt jäävät alle sadan euron. Lisäksi tarvitaan ryijypuikko tai -neula, sakset ja usein nukan pituutta tasaava mittalauta.
Villan ominaisuuksista ja eri laatujen eroista kerrotaan tarkemmin artikkelissa villakankaiden valikoimasta.
Ensimmäinen ryijy askel askeleelta
Aloittelijan kannattaa valita pieni työ, esimerkiksi 40 × 40 cm tyynynpäällinen. Se valmistuu muutamassa viikossa iltapuhteina, ja virheistä oppii ilman, että satojen eurojen pakkaus menee hukkaan.
- Kiinnitä pohja tasolle tai kehykseen niin, että solmimisrivit ovat vaakasuorassa.
- Aloita alimmasta rivistä ja etene ylöspäin – näin nukka laskeutuu valmiiden rivien päälle.
- Solmi ryijysolmu kahden loimilangan ympäri ja vedä se tiukalle, mutta älä kiristä pohjaa kurttuun.
- Mittaa nukan pituus mittalaudalla tai sormella jokaisen solmun kohdalla.
- Tarkista värikartta rivin välein, ei vasta työn lopussa.
Perinteisen ryijyn nukka on usein 4-8 cm pitkä. Lyhyempi nukka tekee kuviosta terävämmän, pidempi luo pehmeitä väriliukumia. Moni tekijä sekoittaa samaan neulansilmään kaksi tai kolme eri sävyä, mikä antaa ryijylle sen tunnusomaisen syvyyden.
Raanun kutominen vaatii kangaspuut
Raanu on kudontatyö, joten sitä ei voi tehdä sylissä samalla tavalla kuin ryijyä. Loimeksi käytetään tavallisesti vahvaa pellava- tai puuvillalankaa, kuteeksi villaa, joka lyödään niin tiiviiksi, ettei loimea näy. Valmis raanu on painava ja jäykkä, ja sitä käytettiin aikanaan reessä, vuoteella ja lattialla.
Kangaspuut eivät ole useimmissa kodeissa, ja juuri siksi Taidon käsityökoulut ja kansalaisopistot ovat raanun tekijälle paras lähtöpiste. Monessa kaupungissa Helsingistä Rovaniemelle on kudontaluokkia, joissa puut ovat valmiiksi loimitettuina. Lisätietoa löytyy artikkelista ompelukursseista Suomessa, sillä samat opistot järjestävät usein myös kudonnan opetusta.
Yleisimmät virheet ryijyn ja raanun käsittelyssä
Konepesu 40 asteessa. Vanha villaryijy huopuu ja kutistuu pysyvästi. Kerran huopunutta nukkaa ei saa enää auki.
Ripustus pelkästä yläreunasta. Isokokoinen ryijy painaa helposti useita kiloja. Jos paino kohdistuu muutamaan nauhalenkkiin, pohja venyy ja yläreuna aaltoilee. Ammattilainen ompelee yläreunaan tukevan nauhan tai kangaskujan ja pujottaa siihen koko leveydeltä kantavan rimán.
Vintage-ryijyn ostaminen tarkistamatta taustaa. Koit viihtyvät villassa ja jättävät jälkensä ensin pohjaan, eivät nukkaan. Käännä työ aina ympäri ennen ostoa ja katso, onko pohjakankaassa reikiä tai irtonaisia solmuja.
Hoito ja säilytys suomalaisittain
Paras puhdistuskeino on vanha ja ilmainen: lumipesu. Kun pakkasta on vähintään 5-10 astetta ja lumi on kuivaa ja puhdasta, ryijy levitetään nukka alaspäin hangelle ja sitä taputellaan tai harjataan. Lumi irrottaa pölyä ja kylmä hillitsee koiden munia. Lopuksi lumi pudistellaan pois ja työ kuivatetaan sisällä tasaisella alustalla.
Lumipesu ei kuitenkaan sovi märkään suojasäähän, koska kostea villa likaantuu ja voi alkaa haista. Etelä-Suomen leutoina talvina sopivia päiviä voi olla vain muutama, Lapissa niitä riittää huhtikuulle asti.
Märkäpesu tehdään käsin, haalealla vedellä ja villapesuaineella, ilman hankausta ja vääntämistä. Arvokas tai yli sata vuotta vanha ryijy kannattaa viedä tekstiilikonservaattorille. Säilytyksessä ryijy rullataan nukka ulospäin puuvillakankaan sisään – taittaminen jättää pysyvät taitekohdat.
Mistä löytää ryijyjä, raanuja ja tarvikkeita
Vanhoja ryijyjä löytyy kirpputoreilta, huutokaupoista ja kuolinpesien myynneistä, hinnat vaihtelevat 20 eurosta tuhansiin. Nimekkään suunnittelijan signeerattu työ on eri asia kuin kotona tehty kopio, ja ero näkyy usein vasta takapuolen signeerauksesta tai pakkauksen alkuperäisestä etiketistä.
Uusia tarvikkeita ja malleja kannattaa etsiä käsityöliikkeistä, Taito-myymälöistä sekä tapahtumista. Tampereen Kädentaidot-messut marraskuussa ja Helsingin Joulupuoti joulukuussa tarjoavat tilaisuuden nähdä töitä läheltä ja kysyä neuvoa tekijöiltä. Tapahtumista kerrotaan lisää artikkelissa ompelutapahtumista ja messuista Suomessa.
UKK
Voiko ryijyn tehdä ilman valmista pakkausta?
Voi. Tarvitset ryijypohjaa metritavarana, ryijylankaa ja ruutupaperille piirretyn värikartan. Oma suunnittelu on vaativampaa, joten ensimmäiseksi työksi suositellaan yksinkertaista, enintään 4-5 värin kuviota.
Kauanko ryijyn tekeminen kestää?
Tyynykokoinen ryijy valmistuu 20-40 työtunnissa. Seinäryijy, jonka koko on noin 120 × 180 cm, vie helposti useita satoja tunteja, eli tavallisella tahdilla yhden tai kaksi talvea.
Onko raanu sama asia kuin räsymatto?
Ei. Räsymatossa kuteena on leikattua kangassuikaletta ja loimi näkyy, raanussa kuteena on villalanka, joka peittää loimen kokonaan. Raanu on myös selvästi painavampi ja lämpimämpi.
Perinne, joka kestää käytön
Ryijy ja raanu syntyivät tarpeesta pysyä lämpimänä, ja juuri siksi ne kestävät vuosikymmeniä oikein hoidettuina. Pieni tyynyryijy on hyvä tapa kokeilla tekniikkaa ennen isompaa työtä. Vanhan työn kohdalla tärkein sääntö on yksinkertainen: ei konepesua, tukeva ripustus ja lumipesu ensimmäisenä kuivana pakkaspäivänä.